Pyöräilyn paikka ja tila Helsingin katukuvassa nostaa kysymyksiä, ja välillä tunteitakin. Helsingin pyörätieverkko on melko ulottuva, mutta keskustan läheisyydessä on aika monta tärkeää puutetta. Esimerkiksi Mechelininkatu, Runeberginkatu, Hämeentie, Mäkelänkatu, Tukholmankatu tulevat mieleen. Niillä ajetaan joko jalkakäytävällä jalankulkijoiden riesana tai sitten ajoradalla autoilijoiden hidasteena. Ensimmäinen vaihtoehto on laiton ja toinen koetaan vaaralliseksi.
Näytä Puutteet suuremmalla kartalla
Pyöräilijä oppii kyllä vähitellen löytämään vaihtoehtoiset reitit, vaikka ne vähän kiertäisivätkin, mutta parempi olisi jos tätä opettelua ei tarvittaisi. Sen lisäksi, että verkossa on reikiä, vaihtelee laatutaso paljon. Pyöräilijä saa olla tarkkana, sillä pyöräilijälle varattu reitti voi siirtyä tien puolelta toiselle odottamatta. Välillä alla on yhdistettyä pyörätietä, erotettua pyörätietä, yksisuuntaista ja kaksisuuntaista, välillä pyöräkaistaa, ja nyt uutena terminä "pyöräkäytävää". Eikä pidä unohtaa kävelykatua, jolla pyöräily on sallittu, mutta jonka merkki luultavasti johtaa useimmat harhaan:
Tuo termi "pyöräkäytävä" tuli vastaan kaupunkisuunnittelulautakunnan 17.9.2009 asialistalla, jossa käsiteltiin Jätkäsaaren tulevia pyöräreittejä. Valtuuston toivomusponnessa edellytetään, että suunnittelun yhteydessä tutkitaan erillisten pyöräkaistojen toteuttaminen kaavaan kirjattujen pyöräteiden sijasta. Kaupunkisuunnitteluvirasto on tutkinut ja tullut tulokseen, että pyöräkaistojen ja tasoerotettujen yksisuuntaisten pyöräteiden välillä ei ole suurta eroa, koska molemmissa on hyviä ja huonoja puolia.
Pyöräkaistan plussat ja miinukset, viraston mukaan:
+ selkeä erottelu jalankulkijoista
+ pyöräilyn sujuvuus ja turvallisuus
- pysäköinti tehdään pyöräkaistan yli
Pyörätien plussat (miinuksia ei ole mainittu):
+ ei poikki kulkevaa ajoneuvoliikennettä muualla kuin risteyksissä
+ saatetaan kokea miellyttävämmäksi
Näiltä pohjilta virasto on tullut tulokseen, että nyt asemakaavoitetuilla alueilla tärkeimmät pyöräreitit järjestetään osittain yksisuuntaisina tasoerotettuina pyöräteinä ja osittain pyöräkaistoina. Pyörätiet lasketaan 5 cm alemmaksi kuin jalkakäytävä, jotta jalkailijat huomaisivat pysyä omalla puolellaan. Pyöräkaistoja käytetään niissä kohdissa, joissa ei ole kadunvarsipysäköintiä. Poikkeuksena ne katuosuudet, joissa liikennettä on enemmän. Lisäksi risteyksissä pyörätie tuodaan ajoradalle.
Kuulostaa siltä, että luvassa on epäyhdenmukainen sekasotku, jossa pyöräilijä vaihtaa toistuvasti moodia ajoradan ja pyörätien välillä. Miksi siis näin, jos pikatutkimuksen tulos oli, että yhdenmukainen pyöräkaistaratkaisu olisi yhtä hyvä? Minusta se, että jotkut saattavat kokea pyörätien pyöräkaistaa miellyttävämmäksi, on heiveröinen peruste. Tässä on unohdettu pyörätien osalta sen merkittävin haittapuoli eli jalankulun ja pyöräilyn sekoittuminen. Minusta vaikuttaa siltä, että pyöräilyn käytäntö ei taida olla virastossa vieläkään kovin tuttua, vaikka asiantuntijavahvistusta onkin saatu.
Mielenkiintoista kuitenkin, että tasoeroteltu pyörätie kelpaa ratkaisuksi. Se nimittäin voisi olla ihan kelpo osaratkaisu muutamissa paikoissa, joissa jalankulkijoilla on taipumusta harhautua huonosti erotellulle pyörätielle, esim. Mannerheimintiellä. Olen jostain syystä tähän asti kuvitellut, että virasto vastustaisi tasoeroa, koska se vaikeuttaa (talvi)kunnossapitoa. Joko asia on ratkaistu jotenkin (hyvä!) tai sitten sitä ei tässä ole otettu huomioon.
Sivuhuomiona samassa kokouksessa on käsittelyssä myös aloite, jossa toivotaan kevyen liikenteen tunnelia Jätkäsaaren ja Hernesaaren välille. Tästä ei olla virastossa innostuttu tunnelin pituuden vuoksi, mikä on ymmärrettävää. Sen sijaan mainitaan mahdollinen köysiratayhteys. Tämä huvittaa minua hieman. Helsingissä ei taida olla yhtään köysirataa, mutta jostain syystä ne ovat viime aikoina nousseet esille siellä ja täällä. Ensin ehdotettiin köysirataa Katajanokalta Laajasaloon (ratikan sijaan), sitten keskustasta Linnanmäelle ja nyt tätä. Köysirata on varmasti hyvä vastaus tiettyihin tarpeisiin, mutta vaikea nähdä sitä littanan kaupungin keskustan joukkoliikenneratkaisuna.
En pidä ratkaisua sekasotkuna, jos se riittävän hyvin merkitty ja pyöräilijä ohjautuu väkisin eteenpäin. Jälleen toivottavasti niitä rakennellaan vain tarpeeseen, lähinnä pääväylille. Ruoholahdessa on aivan poskettomia ratkaisuja esim. Kaapelitehtaalta päin käännytään kellosaarenrannalle. Yleensäkin siellä on tungettu joka paikkaan yhdistettyjä kävely- pyöräteitä, vaikka niille ei ole todellakaan tarvetta. Ja tuo kyseinen T-risteys pitää ajaa kahden suojatien kautta?? Miksi sitä ei voisi ajaa liikenteen mukana normaalisti? Näillä todellakin kaunistellaan vain pyörätiekilometrejä.
VastaaPoistaTässä muutama +/- omasta mielestä.
Yksisuuntainen pyörätie:
+Uudessa infrassa kustannukset pienet
+Jatkossa ylläpito edullista, vain pyöränkuvien maalausta.
+Helppo pysähtyä, pysäköidä pyörä ja siirtyä kivijalkaliikkeisiin
+Jakeluautot harvoin riesana
-Ihmisiä ajoittain edessä
-Vanhassa infrassa kallis toteuttaa
Pyöräkaista:
+Ihmisistä ei riesaa
+Vanhassa infrassa edullinen ja nopea toteuttaa
-Jakeluautot pysäköi kaistalle
-Vaikea pääsy pyörätelineille, kaupunkipyörille ja kivijalkaliikkeisiin (autot korttelin mitalta pysäköitynä)
-Jatkossa viivat maalattava vuosittain, kalliimpi ylläpito
Kannatan siis kahden edellisen yhdistelyä.
Sitä voisi hyvin kuvitella, miten paljon esim. Mannerhiemintiellä ajeltaisiin jalkakäytävällä Forumin kohdalla, jos pyörille olisi kaista pysäköityjen autojen takana. Tulevaisuudessa Mannerheimintien pyörätie muuttunee yksisuuntaiseksi. Viimeistään silloin, kun Stocca saa remontinsa pois kadulta. Samaa voisi toivoa simonkadulta, kaivokadulta,.. Ja sitä arkadiankadun jo päätettyä pyörätietä ei missään nimessä saa rakentaa. Se edustaa vanhaa ajatusmallia (kaksisuuntainen taajamapyörätie), tarvetta ei ole (valmiiksi rauhaisa katu) ja hinta hirveä (250.000e, pyörätien pituus 500m eli hinta 500e/m). Sijoitetaan ne rahat mielummin 5-8 kilometriin pyöräkaistaa noihin sun mainitsemiin paikkoihin + Uudenmaankatu ja Freda.
Sitten kun verkko on yksisuuntaista (pyörätie tai -kaista) ja risteysalueiden ylitys osana katua (+cykelbox). Niin kääntymiset helpottuu joka suuntaan. Sitä mallia monistellaan, niin ajamisen huomio siirtyy etsimisestä liikenteen tarkkailuun. Ja sen suunnittelijan aivotuksen ymmärtäminen on ensiarvoisen tärkeää.
Kävelykatu vs. kävelytie. Sama ongelma ruotsissa Gågata vs. gångväg. Sama kuva, vain muoto eri. Tukholmassa on muutamassa paikassa kavelykadun juridinen teksti liikennemerkin yhteydessä. Siellä sentään valistetaan kävelijää, että myös autot saavat tontilleen ajaa ja pyörät saavat ajaa normaalisti. Gångvägenille ei ole asiaa, eikä edes tarvetta.
Anteeksi törkeän pitkä kommentti ;)
/jari
Kiitoksia kommentista. Mukava lukea perusteltuja mielipiteitä.
VastaaPoistaEhkä Jätkäsaaren pyörätiet voisivat olla jotain tuon ensimmäisen kuvan tapaista. Siinä pyörätie/kaista on hyvin selkeästi erotettu jalankulkijoista reippaalla tasoerolla jopa ajoradan tasoon asti. Tuon muuttuminen jonkin korttelin kohdalla pyöräkaistaksi ja takaisin olisi mahdollista tehdä sujuvaksi.
Erityisesti keskustassa korostaisin kävelijän ja pyöräilijän erottelua. Keskustaan päivittäin ajaessani pelkään enemmän joutuvani kolariin jalankulkijan kuin auton kanssa. Toivottavasti ei tarvitse koskaan kokeilla kumpaakaan vaihtoehtoa. Vaikka toivon lisää kävelykatuja, toivoisin myös niille pyöräkaistoja, jotta nykyinen kaaos vähentyisi.
On tosiaan harmillista, että pyöräteitä rakennetaan esim. Arkadiankadulle, sen sijaan, että yritettäisiin korjata tärkeämpiä puutteita. Lisäksi toteutettuihin pyöräteihin tai -kaistoihin on lipsahtanut harmittavia suunnitteluvirheitä. Esimerkiksi Runeberginkadun uusi pyöräkaista, joka välillä nousee pyörätieksi mm. liikenneympyröissä, on minusta tarpeettoman monimutkainen (kirjaimellisesti).
Lisäksi minua kiusaa pyörätieratkaisujen vaihtelevuus ja epäjatkuvuus. Epäjatkuvuudesta pienenä esimerkkinä se, että Simonkatua voi laskea Kampista Mannerheimintien yli Sokoksen kulmalle asti, mutta siitä Rautatieasemalle eli muutaman kymmenen metrin matkalta puuttuu järkevä laillinen tapa jatkaa matkaa. Suunnitelmissa tuohon on piirretty pyörätie, mutta risteys uusittiin vasta vuosi sitten ja tila on kortilla, joten en toivo liikoja. Vaihtelevat pyörätieratkaisut puolestaan vaikeuttavat liikenteen ymmärtämistä, myös autoilijan näkökulmasta.
Yksisuuntaisille kaduille toivoisin pyöräkaistoja kahteen suuntaan. Keskustassa yksisuuntaiset kadut ovat kaiketi vähenemässä, mutta vielä niitä löytyy Fredan ja Albertinkadun kulmilta.
Tämä taisi painottua epäkohtien valitteluun, mutta vastapainoksi täytyy sanoa, että joka päivä on kuitenkin mukava hypätä pyörän selkään ja viilettää sillä töihin/kotiin hyviä reittejä pitkin.
Kävin kommentoimassa kaupunkifillarin pyöräilypolitiikan vertaisarviointi postaukseen. Siinä juuri mainitsin tuon hupaisan Kansakoulunkatu-Annankatu-Simonkatu-Kaivokatu-Kaisaniemenkatu yhdistelmän ja pienen korjausehdotuksen. Siihen laitoin nipun myös muita pikkurahalla parannettavia kohteita. Ja Runeberginkadun risteyspyöräteistä kommentoin anonyymisti tukholmakuvan kera fillarikanavalla. Sehän on kompromissi. Mutta kiertoliittymistä puuttuvat punaiset poikittaismaalaukset olisivat voineet tulla heti, kun puute tiedostettiin. Samoin kääntyminen Hietalahdenkadulle.
VastaaPoistaYksisuuntaisen pyörätien yksi tärkeimmistä asioista on sen riittävä kapeus, silloin kahteen suuntaan ajaminen vaikeutuu.
Ja noihin ed. maihittuihin parannuskohteisiin (Hämeentie, Runeberginkatu, Mansku välillä Lääkärinkatu-Runebergk., Topeliuksenkatu,..), niihin myös sekä KAISTOJA että YKSIS.PYÖRÄTEITÄ bussipysäkkialueet, jalkakäytäväkohdat ja risteykset aina osana katua.
Uuden kampin kauppakeskuksen kävelykatu (+mikonkatu) olisi voitu toteuttaa pyöräilijöille erivärisellä laatoituksella täysin samoin kustannuksin. Se todellakin on tärkeää, että pyöräilijät tietää missä saa ajaa ja jalankulkijat tietää missä pyörät ajaa. Ja varovaisuus ja nopeus kävelykatu huomioiden. Toivottavasti asiat/suunnitelmat on kunnossa yliopistonkatua rakennettaessa.
Rakentavan kriittinen saa olla, kunhan yhteispeli jalankulkijoiden ja autoilijoiden kanssa säilyy.
Mulla on onni pyöräillä Tukholmassa 3kk/vuosi. Sen jälkeen on pieni kulttuurishokki lähteä konkeloimaan Helsingin kaduille.
Kiitos mielenkiintoisesta blogistasi.
/jari
Yksisuuntaiseen pyörätiehen liittyy se merkittävä haitta, että niitä ajetaan kahteen suuntaan. Ja siihen ne ovat yleensä liian kapeita. Helsingin ainoat yksisuuntaiset pyörätiet taitavat olla Bulevardilla ja Unioninkadulla, eikä kumpikaan esimerkki ole rohkaisesva (niissä on tietty muitakin ongelmia).
VastaaPoistaRäikeimmillään yksisuuntaisen pyörätien ongelma oli Lapinlahdenkadulla uudessa Ruoholahdenkadun katusuunnitelmassa, jossa muutaman metrin (!) yksisuuntainen pyörätiepätkä salakavalasti huijaa kaksisuuntaiselta pyörätieltä tulijat liikenneympyrää väärään suuntaan pyöräkaistalle. Soitin valmistelevalle virkamiehelle, joka sanoi muuttavansa tuon pätkän pyöräkaistaksi.
Selkeyden nimissä pitäisi ylläpitää vakioituja ratkaisuja: pyörätie kaksisuuntainen ja pyöräkaista yksisuuntainen. Ja suosia jälkimmäisiä kaikkialla missä vaan mahdollista.
ps. Lausunnon väite turvallisuudesta ei kyllä perustu ainakaan miinkään tutkimukseen. Auttavallakin saksalla tästä tajuaa, kuinka "autoliikenne risteyksissä ja mahdollisten
tonttiliittymien kohdilla" ei ole mikään pikkuasia, vaan pyöräilyn suurin riskitekijä.
Itsekin ehdin ihmetellä noita Ruoholahdenkadun, Albertinkadun ja Lapinlahdenkadun kiertoliittymän pyörätienpätkiä. Hyvä kuulla, että asiaa korjataan.
VastaaPoistaMutta tarvitaanko ympyrään kaistaa lainkaan? Itselläni on tapana ajaa melko keskellä, jotta takana tulevat autoilevat hätähousut eivät pääse ohittamaan ja kääntymään eteen. Muistaakseni Käpylän uusissa suunnitelmissa ympyrässä ei ole pyöräkaistaa.
Onko yksisuuntaisilla pyöräteillä tai -kaistoilla usein väärään suuntaan kulkevia pyöräilijöitä? En ole tainnut havaita sellaista niin paljon, että olisi jäänyt mieleen, vaikka ymmärrän kyllä huolen. Yksisuuntaista pyörätietä löytyy pätkä myös Arkadiankadulta ja muistanko väärin, että myös Mannerheimintiellä Meilahdessa olisi pitkä pätkä?
Mulla on ollu tarkioitus kirjoittaa noista erilaisista liikenneympyröistä kaupunkifillariin, mutta en oo vaan ehtiny vielä.
VastaaPoistaTosiaan se Käpylän suunnitelma kuulostaa järkevimmältä, vaikkakaan en oo vierlä yhtään piirrrosta nähnyt. Malminrinteen kasitat lienevät lähinnä harmittomat, mutta vaieka sanoa ennen kun on kokemusta. Sen sijaan Runeberginkadun ratkaisu korottaa kaista jalkakäytävälle liikenneympyrän viereen on täysin järjetön ja vaarallinen.
Yksisuuntaisilla pyöräillään paljon väärään suuntaan. Ei yhtä paljon kuin oikeaan suuntaan, mutta näppituntumalla sanoisin että 10-30% liikenteestä paikan mukaan, eli vastaantulijoita on säännöllisesti. Arkadiankadulla menen itsekin yleensä väärää puolta kun siitä joskus kuljen, koska pohjoisreunalta pääsee manskun yli toisin kuin eteläreunalta (ovatko ne tosiaan yksisuuntaisia?)
Käpylän kiertoliittymän kuva tuli vastaan kaupunkisuunnittelulautakunnan asialistalta. Suorat pyörätiet ohittavat ympyrän ja ympyrään mennään kun halutaan kääntyä. Samassa kuvassa on mielenkiintoinen kohta Käpyläntien ja Koskelantien risteyksessä, missä pyöräkaista sijoittuu kahden autokaistan väliin.
VastaaPoistaPohjolanaukion kiertoliittymään tulevasta shared space -ratkaisusta ei kai ole julkaistu vielä mitään?
Jos pyörätie lasketaan ajoradan tasoon, niin millä perusteella se ei muka ole pyöräkaista? Lain mukaan pyöräkaista on ajoradasta pyöräilijöille erotettu osa, johon on maalattu valkoisella maalilla fillarin kuva. Itse ainakin mopoilijana aina tulkitsen em.rakenteen lain mukaisesti pyöräkaistaksi ja ajani sitä pitkin mopolla (siis ajoradan tasossa). Konalantiellä tulee yllätyksiä, kun pyöräkaista nousee paikoin yhtäkkiä jalkakäytävän tasoon ja siten se ei voi lain mukaan enää olla pyöräkaista, ja sulkuviiva estää mopon ohjaamisen ajoradalle.
VastaaPoista