Helsingin Sanomat uutisoi tänään, että enemmistö pääkaupunkiseudun työpaikoista on lähellä juna- tai metroasemia. Tämä tieto perustuu YTV:n laatimaan, pari päivää sitten julkaistuun pääkaupunkiseudun yritysraporttiin, jossa on tutkittu yritysten toimialajakaumaa, kokoa, liikevaihtoa, erikoistumista, muutosta ja sijoittumista.
Tässä sijoittumistietoja lyhyesti referoituna. Tutkimuksen mukaan 40% seudun yritystoiminnasta (henkilöstöllä mitattuna) sijaitsi vuonna 2006 siten, että lähimmälle juna- tai metroasemalle on korkeintaan 600m matka ja 60% siten, että matkaa on korkeintaan 1km. Länsimetron ja Kehäradan jälkeen vastaavat prosentit ovat 50% ja 71%.
Kartasta näkee, että suurimmat keskittymät ovat sekä tärkeimpien juna- että tieyhteyksien varrella. Tämän perusteella voisi siis sanoa, että iso osa yrityksistä on löytänyt paikkansa liikenteen solmukohdista. Toisaalta tutkimuksessa mainitaan, että asuminen on hajautuneempaa, koska korkeintaan kilometrin etäisyydellä asemista asuu alle 45% asukkaista.
Harmi kyllä tutkimuksesta ei käy ilmi sijoittumisen muutos suhteessa joukkoliikenteeseen. Yritysten muuttoja kaupunkien sisällä ja niiden välillä on kyllä ilmoitettu vuosille 2005 ja 2006, mutta tästä ei vielä saa kuvaa siitä onko muuttoliike keskittyvään vai hajautuvaan suuntaan.
Hesari on kyllä mielestäni vetänyt mutkat suoriksi väittämällä, että "sadattuhannet pääkaupunkiseutulaiset voivat kulkea työmatkansa metrolla tai lähijunalla melko vaivattomasti". Tähän antaa toivottavasti vastauksen YTV:llä valmisteilla oleva liikennetutkimus, jossa tutkitaan juuri tuota asiaa: mistä ja mihin seudun työssäkäyntialueen matkat kohdistuvat.
Kilometri linnuntietä on melko pitkä matka asemalle. Sen voi hyväkuntoinen kävellä 10 minuutissa, mutta vain jos matka on suora, tasainen ja viivytyksiä (esim. liikennevaloja) ei ole. Vaivatonta se ei ole varsinkaan jos mukana on kantamuksia. Sitten kun muistetaan, että matkan toisessa päässä eli kotona etäisyys asemalta on vielä pidempi, ja matkaan yleensä liittyy vähintään yksi joukkoliikennevälineen vaihto odotteluineen, alkaa matka muuttua yhä vaivalloisemmaksi.
Keskustaan suuntautuvassa työmatkaliikenteessä joukkoliikenteen osuus on korkea, koska kaikkialta pääsee keskustaan suhteellisen helposti. Poikittaisliikenne on kasvanut reippaasti, mutta joukkoliikenteen osuus poikittaisesta liikenteestä on vähäinen (luokkaa 10-15%). Siihen lienee syynsä - olemassa oleva vähäinen poikittaisliikennetarjonta ei palvele todellisia tarpeita. Minua kiinnostaisi nähdä miten työpaikkojen ja asemien sijoittumiseen liittyvät prosentit muuttuvat, jos niistä rajataan keskustan osuus pois.
On hyvä, että työpaikat ovat paikoilla, joihin pääsee joukkoliikenteellä. Minua kuitenkin epäilyttää, viitsivätkö ihmiset muiden kiireidensä keskellä käyttää joukkoliikennettä, vaikka se näyttäisikin houkuttelevalta karttaa katsomalla. Mutta tässä tutkimuksessa ei tutkittukaan henkilöiden todellisia matkoja tai käyttäytymistä. Niistä sitten opitaan lisää tuossa mainitsemassani varsinaisessa liikennetutkimuksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti